Ei dieetti eikä ruokavalio

Urho Kekkonen sai viime vuoden lopulla julkisuutta tehokkaasta painonhallinnasta. Vuosikymmenien ajan hän punnitsi itsensä joka päivä. Jos painokäyrä heilahti ylös, hän reagoi siihen nopeasti. Aiheesta laaditun kirjoituksen iltapäivälehti otsikoi ”Tällainen on Kekkos-Dieetti”.

Mitä ihmettä! Vieläkö järkevästä painonhallinnasta käytetään sanaa dieetti?

Kolmekymmentä vuotta sitten näkemässäni pilakuvassa originelli kissanroikale Karvinen katselee lautasta, jolla on pieni salaatinlehti ja kaksi oliivia. Ajatuskuplassa lukee: ”Diet is die with a T”.

Hyvät pilapiirtävät osaavat läpivalaista sopivilla kärjistyksillä ihmiselämän ilmiöitä. Dieetti-sana tuo mieleen nälkää, kärsimyksiä ja ankeaa ruokaa, jota on vähän. Moni mieltää dieetin väliaikaiseksi. Ollaan dieetillä, joka aikanaan – luojalle kiitos! – päättyy.

Siis kerrassaan epäkelpo sana, kun puhutaan terveellisestä ruuasta ja painonhallinnasta. Luulin sen jo kauan sitten kadonneen kaksi metriä maan alle kelvottomien sanojen hautausmaalle, yhdessä laihdutuskuuri-sanan kanssa.

Lääkäriseura Duodecimin vuonna 1885 ilmestyneessä sanaluettelossa dieetti-sanan suomennos on ruoka-järjestys. Kolme vuotta myöhemmin käytetään jo sanaa ruokavalio, joka edelleen kuuluu ravitsemusopin perussanastoon.

Olen kiistellyt ravitsemuksen asiantuntijoiden kanssa ruokavalio-sanan käytöstä. Heidän maailmassaan ruokavalio tarkoittaa ”yksilön käyttämät ruuat kokonaisuutena”, kuten Lääketieteen termit -kirja sanan määrittelee. Sen määritelmän mukaan meillä kaikilla on jokin ruokavalio.

Mutta tajuavatko kansan syvät rivit ruokavalio-sanan samalla tavalla kuin ravinto-oppineet? Tuskin.

Kokemukseni mukaan ihmiset antavat ruokavaliolle samoja merkityksiä kuin sanalle dieetti. Ruokavalio ei ehkä näyttäydy yhtä ankeana kuin kissa Karvisen puhekuplassa, mutta monelle se tuo mieleen jotain muuta kuin tavallisen arkiruuan. ”Painonhallintaa edistävä ruokavalio” kuulostaa korvissani uhkaavan totaaliselta, kovasti isolta ja vaikealta.

Painonhallinta tulisi vapauttaa epämääräisistä ja vaativista sanoista. Se tulee arkistaa jokapäiväisten ruokien tasolle. Siksi vuosia sitten lopetin ruokavalio-sanan käytön kokonaan. Se oli helppoa, sillä huomasin heti, että ilman sitä asiat voi ilmaista selkeämmin.

Erään painonhallintaa käsittelevän luentoni päätteeksi miespuolinen kuulija kertoi laihtuneensa kymmenen kiloa pelkästään siirtymällä lautasmalliin. Kun täyttää ensin puolet lautasesta kasviksilla ja juureksilla ja sen jälkeen latoo toiseen puolikkaaseen muut aterian osat, siinä ei tarvita ruokavalio-sanaa. Tarpeeton se on myös silloin, jos vähentää päivittäisiä kaloreita siirtymällä sokerittomiin juomiin tai karttaa isoja annoksia.

Kekkosen painonhallinta ei luultavasti ollut kovin työlästä, sillä hän piti yksinkertaisesta ruuasta. Arkielämän kärkipäässä olivat rukiista leivottu hyvin hapan leipä, kirnuttu voi, uudet perunat, vedellä jatkettu piimä ja kiiskikeitto.

Ei se ollut Kekkos-dieetti eikä Kekkos-ruokavalio. Se oli tavallista ruokaa, joka liikunnan ja vaa’an ohella auttoi miestä pysymään normaalipainoisena.

Kolumni on julkaistu Uniikki-lehdessä 1.2014.

Edelliset kolumnit