Kävely jumppaa aivoja

Ihmisen aivot, mieli ja keho toimivat kokonaisuutena. Liikunta on erinomaista aivojumppaa kaikenikäisille. Se virittää eri aistit ja liikuttaa monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti sekä iso- että pikkuaivojen hermoverkkoja.

Otetaanpa esimerkiksi kävely. Isoaivolohkon liikeaivokuoren hermoverkoista lähtevät liikehermot liikuttavat raajoja. Tuntoradat taas kuljettavat aivoihin tietoa esimerkiksi siitä, onko kävelyalusta tasainen, liukas tai muhkurainen. Aivoissa tieto analysoidaan ja liikkumista säädellään.

Tunto- ja liikehermoradat risteävät aivorungossa, joten oikea aivopuolisko liikuttaa vasemman puolen raajoja ja päinvastoin. Aivorunko hienosäätää liikkeitä, takaraivon näköaivokuori ja kuuloaistietoa käsittelevä ohimolohkon alue ovat vahvasti kuvioissa mukana. Näkö- ja kuuloaisti antavat paljon tietoa ympäristöstä, jossa ihminen liikkuu. Pikkuaivotkin jumpataan, koska niillä on tärkeä rooli tasapainon hallinnassa.

Aivotutkimusmenetelmillä saadaan tietoa siitä, miten ihmisen toiminta ja eri aivoalueiden hermoverkkojen toiminta liittyvät toisiinsa. Otsalohkot ovat tekemisen ja ajattelun koordinaattori. Niiden avulla ihminen suunnittelee kävelyreittiä ja tarkkailee ympäristöä ettei kompuroi. Kiviä ja sateen liukastuttamia lehtiä väistellään usein asiaa tarkemmin miettimättä. Välillä käy harmillisesti niin, että ihminen on niin ajatuksissaan tai keskittynyt seuraamaan vaikkapa lintujen kevätmuuttoa ilmojen halki, että unohtaa katsoa, mihin astuu ja nilkka nyrjähtää.

Eli kävely jumppaa myös aivojen tiedonkäsittelylle tärkeitä toimintoja, tarkkaavuutta, havaitsemista ja reaaliaikaista ympäristötietoa käsittelevää työmuistia.

Liikkuminen on muutenkin yllättävän ajatteluttavaa. Reipas kävelylenkki selkeyttää päätä ja kirkastaa ajattelua; ongelmat löytävät ratkaisunsa. Fyysinen aktiivisuus lisää aivoissa muun muassa beetaendorfiinien ja serotoniinin pitoisuuksia. Nämä neurokemialliset vaikutukset on liitetty hermosolujen uusiutumiseen ja depressio-oireiden lievittymiseen.

Säännöllinen, ihmisen toimintakykyyn ja elämäntilanteeseen sopivasti mitoitettu liikunta lisää psykososiaalista stressinsietokykyä. Se ehkäisee unettomuutta, ja pari tuntia ennen nukkumaan menoa ajoitettu kävelylenkki auttaa unensaannissa. Liikunnan on myös osoitettu vähentävän ahdistusherkkyyttä ja lievittävän paniikkioireita sekä jännittyneisyyttä.

Liikunnan avulla ihminen voi ylläpitää ja kehittää kognitiivis-motorisia taitojaan; paitsi terveenä, myös sairauden, hoidon ja kuntoutumisen aikana. Oleellista on oikea mitoitus ja räätälöinti.

Liikunnallisesti passiivinen ihminen ei useinkaan yllä niihin älyllisiin suorituksiin, joihin hänellä muuten olisi edellytyksiä. Fyysisesti aktiivinen elämäntapa luo hyvän pohjan aktiiviselle, itsenäiselle vanhuudelle, jossa myös ajattelu edelleen sujuu. Henkilöillä, jotka keski-iässä harrastivat liikuntaa vähintään kaksi kertaa viikossa, oli seurantatutkimuksen mukaan vanhemmalla iällä 50 prosenttia pienempi riski sairastua dementiaan ja heistä jopa 60 prosentilla oli pienentynyt riski Alzheimerin taudin ilmaantumiseen.

Liikunnan osaksi elämäntapaansa omaksunut ihminen panostaa terveempään, aktiivisempaan vanhuuteen. Jokapäiväinen kävelylenkki on halpa ja hyvä keino pitää itsestään huolta.

Kolumni on julkaistu Uniikki-lehdessä 2.2014.

Edelliset kolumnit