Kivikauden mahalla ruokakaupassa

Nykyajan teknologia uusiutuu muutaman vuoden välein. Mutta meillä on edelleen sama maha kuin kivikauden ihmisillä. Mahalaukustamme pitäisi saada käyttöön versio 2.0.

Tyhjänä mahalaukku on litteä pussi. Syödessä se alkaa täyttyä, jolloin mahan seinämässä sijaitsevat anturit aistivat venymisen. Kun mahalaukku on sopivan täynnä, ne ilmoittavat hermojen kautta aivoille: ”Hei, nyt riittää”. Aivot saavat meissä aikaan mukavan kylläisen olon ja lopetamme syömisen.

Menneinä vuosituhansina mahalaukku palveli täydellisesti kivikauden ihmistä. Ravintoa tuli sopivasti oloissa, joissa ruoka metsästettiin, kalastettiin ja kerättiin. Nykyisessä ruokamaailmassa systeemi on auttamattomasti vanhentunut.

Tänä päivänä tarvittaisiin mahaa, joka kertoisi aivoille, paljonko sinne tulee kaloreita. ­Silloin ei olisi mitään ongelmaa sammuttaa nälkänsä ­esimerkiksi hyvin energia­tiheillä perunalastuilla. Kun mahassa olisi 500−600 kilokaloria, lopettaisimme kylläisinä syömisen. Mutta kivikauden mahavärkillä jäämme nälkäisiksi, sata grammaa perunalastuja ei vielä paljoa venytä mahalaukkua.

Päivityksessä pitäisi keksiä ratkaisu myös nestemäisille kaloreille. Nyt sokerilimu, täysmehu ja olut solahtavat veden tapaan nopeasti mahasta suoleen. Maha ei ehdi venyä, eikä kylläisyyttä synny. Kivikaudella se ei haitannut, koska ainoa juoma oli kaloriton vesi.

Mahan päivittämiseen saattaa kulua muutama kymmenen tuhatta vuotta. Sitä odotellessa joudumme säätelemään, mitä sinne nielemme. Tässä vihjeitä ruokakauppaan.

Juomat ovat aivan yksinkertainen juttu. Jokaisesta puolesta litrasta sokeripitoista juomaa tulee 50 grammaa sokeria ja 200 ylimääräistä kilokaloria. Vedestä ja keinotekoisesti makeutetuista juomista 0 kilokaloria. Maidosta kannattaa valita vähäkalorisin eli rasvaton vaihtoehto.

Suoraan pakkauksista syötävissä kiinteissä ruuissa auttaa yksinkertainen muistisääntö: kaupan hyllyssä pitkään säilyvät tuotteet ovat hyvin energiapitoisia. Ne säilyvät siksi, että ne ovat lähes vedettömiä. Kun vettä on vähän, ruuan painosta melkein kaikki on kaloreita.

Näitä supertiheitä syötäviä löytyy kaupasta kymmeniä hyllymetrejä: perunalastuja, juustopalloja, keksejä. Ja tietenkin lähellä kassaa tutut suklaa- ja karkkihyllyt. Herkuiksi paikallaan, mutta ruokana lihottavia.

Vastaan tulee einesosasto, jossa myydään valmisruokia. Melkein kaikkien energiatiheys on turvallista kivikauden tasoa, 150 kilokaloria sadassa grammassa tai sen alle. Keittohyllyn tuotteet ovat alle 100. Niillä voi täyttää kivikautisen mahan ilman liikakaloreita.

Toinen muistisääntö: Runsaasti vettä sisältävät ruuat ovat erityisen vähäkalorisia. Kun painosta vettä on 90 prosenttia, siihen ei kaloreita paljoa mahdu. Nyt ollaan siis osastolla, jossa myydään kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Ne ovat tämän päivän ruokamaailman pelastavat enkelit.

Kasvikunnan tuotteiden energiamäärä on niin pieni, että ne pystyvät laimentamaan muiden ruokien kaloreita. Siitä loistava esimerkki on lautasmalli – lautaselle ensin puolet kasviksia, sitten muu ruoka.

Lautasmallin rinnalla voi kokeilla välipalamallia. 40 gramman suklaapatukka mahassa ei vie nälkää, mutta tuo 200 kilokaloria. Puolet patukasta ja omena – mahassa sama määrä kaloreita ja kaksi sataa grammaa tavaraa mahaa venyttämässä.

 

Kolumni on julkaistu Uniikki-lehdessä 3.2015.

Edelliset kolumnit