Liikahtelu parantaa tuottavuutta

Kun työ oli fyysistä, osasimme tauotuksen hyvin. Lihasten väsyminen metsätöissä tai taakkoja kantaessa oli selvä merkki tauon tarpeesta. Heinäpellon laidalla otettiin päiväunet ja painuttiin jatkamaan urakkaa. Kiireisenä aikana työpäivät olivat pitkiä, oikeastaan niin pitkiä kuin ihmiset pystyivät tekemään. Toisaalta vuoteen kuului myös jaksoja, jolloin tehtiin rauhalliseen tahtiin puhdetöitä ja mentiin aikaisin nukkumaan.

Teollistuminen muutti kaiken. Totuimme ajattelemaan, että yksi puolen tunnin lounastauko ja kaksi lyhyttä kahvitaukoa ovat tarpeeksi. Kaikki tämä kuitenkin muuttui uudelleen, kun tietotyö hiipi työelämään. Nykyään jokaiselta suomalaiselta odotetaan myös oman työn kehittämistä ja oppiminen on elinikäistä. Mikä on siis sopiva tapa tauottaa tietotyötä ja oppimista?

Viime aikoina on saatu uusia tutkimustuloksia liikahtelun hyödyllisyydestä. Tällä tarkoitetaan istumisen välttämistä tai laajemmin ottaen liikunnallista, aktiivista elämäntapaa, jossa ei istuta pitkiä aikoja kerrallaan vaan puuhastellaan paljon fyysisesti. Suositukset hikiliikunnasta kolme kertaa viikossa ovat siis edelleen voimassa, mutta liikahtelu on noussut tutkimuksissa esille aivan omana tärkeänä toimintanaan.

Kun tutkitaan kognitiivista suoriutumista, muistia ja tarkkaavaisuutta, näyttää siltä, että ennen suoritusta tapahtuva liikkuminen vaikuttaa suorituskykyyn positiivisesti. Suorituskyvyn nostamiseen kelpaa hikiliikunta, mutta myös hyvin kevyt liikkuminen kuten seisoskelu tai kävely. ­Tutkimustuloksen voi tulkita myös niin, että istuminen ennen kognitiivista suoritusta laskee suorituskykyä.

Liikahtelusta ja liikkumisesta on osoitettu olevan hyötyä myös kognitiivisen suoriutumisen ja oppimisen aikana. Seisten ja kävellen opimme paremmin kuin istuen. Kummallista, että koko yhteiskuntamme on rakennettu istuen tapahtuvan oppimisen varaan. Koululuokkien ja koulutustilojen tuolirivistöistä täytyisi jotenkin päästä eroon. Tarvitsemme opetustiloihin seisomapöytiä, äänettömiä kuntopyöriä ja keinutuoleja.

Tietotyössä ja oppimisessa hyvää suorituskykyä ei voi puristaa lisää uhkailemalla. Tämä on melkoinen paradoksi, kun on kova kiire ja kamppailemme määräaikojen paineessa. Tällöin liikahtelu voi olla yksi keino säilyttää hyvä oppimis- ja työskentelymotivaatio ja tunnelma. Tässä voisi olla meille jokaiselle oma henkilökohtainen tuottavuusloikka: lisäämällä liikahtelua pääsemme nauttimaan paremmasta kognitiivisesta suorituskyvystä eli toimivasta muistista, tarkkaavaisuudesta ja hyvästä oppimiskyvystä.

Ryhtyisivätkö poliitikot ja yritysjohtajat ensimmäisenä näyttämään esimerkkiä ja tulemaan lenkkareissa töihin, pitämään kävelykokouksia ja suosimaan fyysisempiä tekemisen tapoja? Alkaisivatko koulut ja oppilaitokset siivota luokkiaan tuoleista ja testailemaan muita oppimisen tapoja paikallaan istumisen sijaan? Näin parantaisimme paitsi somaattista terveyttämme myös tietotyön tuottavuutta ja oppimistuloksia.

Edelliset kolumnit