MS-tauti toi uudet unelmat

MS-diagnoosi särki yhden Auli Kladen unelmista. Tilalle tuli uusia, ja tänään sisukas nainen on työssäkäyvä ja opiskeleva kolmen lapsen äiti.

Nuori nainen oli 25-vuotias, kun hän tavasi oireiden pitkää listaa. Elettiin alkuvuotta 2002, ja hänen hyvällä tuttavallaan oli juuri diagnosoitu MS-tauti. Auli Klade halusi perehtyä sairauteen, jotta osaisi sanoa oikeat sanat. Oireista lukiessaan hän ei kuitenkaan voinut välttyä ajatukselta, että suuri osa niistä täsmäsi myös häneen.

”Soitin siskolleni, että minulla on MS-tauti”, Klade kertoo tarinaansa Tampereen yliopistolla kepeästi.

Kolme vuotta aikaisemmin hän oli sinnitellyt kaksoiskuvien vuoksi kesätyössään Sibeliuksen syntymäkodissa. Klade oli tutkittu aivokasvaimen varalta, mutta TT-kuvaus ei ollut paljastanut mitään poikkeavaa. Vuosi myöhemmin kehoa oli tuntunut puristavan toispuoleinen kokovartalokorsetti. Lääkäri oli epäillyt hermopinnettä.

MS-tauti tuntui loogiselta selitykseltä oireisiin, mutta lääkäriin meno jäi. Klade ryhtyi työstämään muotoilijan lopputyötään suosikkimateriaalistaan lasista.

Haave lasimuotoilusta särkyy

Muutama kuukausi puhelun jälkeen silmäoireet palasivat ja Kladella alkoi olla tasapainossa ongelmia. Ensiavun, silmälääkärin ja korvalääkärin kautta kierrettyään hän pääsi lopulta neurologille. Selkäydinpunktio ja magneettikuvat vahvistivat sen, mihin hän oli jo varautunut.

MS-tautia alettiin hoitaa päivittäin pistettävällä glatirameeriasetaatilla. Se oli piikkikammoiselle kova paikka, mutta oli jotain, joka kirpaisi paljon kipeämmin.

Yliopiston kahvilan taustahälykin tuntuu vaimenevan, kun pöydän ylle laskeutuu pitkä hiljaisuus. Iloiset, kirkkaat silmät täyttyvät kymmenen vuoden takaisen pettymyksen kyynelistä.

”Heivasin ajatuksen muotoilijan työstä, kun sain diagnoosin. Olisin halunnut luonnostella käsin, mutta oikea käteni toimii vaihtelevasti. Kirjoittaminen ja piirtäminen eivät ole helppoa.”

Sinnikkäästi Klade silti viimeisteli lopputyönsä ja valmistui muotoilijaksi vain puoli vuotta aiottua myöhemmin. Sen jälkeen kului vuosi sairauslomalla ja kuntoutustuella ennen kuin tuli päätös osatyökyvyttömyyseläkkeestä.

”Läheiset olivat tukena, kun olin huonossa kunnossa. Sääliä en ole kaivannut.”

Ei rollaattorille

Vuosi 2003 oli vaikea. Klade ja hänen miehensä toivoivat lasta, minkä vuoksi lääkitys jätettiin pois. Siitä seurasi toistuvia pahenemisvaiheita, joita hoidettiin kortisonilla. Tasapaino oli yhä heikompi ja käsistä katosi tunto.

”Lääkäri suositteli rollaattoria, mutta olen niin jästipäinen: jos kyynärsauvojen kanssa pärjää, niin niiden kanssa mennään.”

Kyynärsauvojen turvin Klade onkin aina tarpeen mukaan kävellyt – ja kävelee edelleen.

Seuraavasta vuodesta tuli parempi, kun lääkitys jälleen aloitettiin. Klade palasi osa-aikatyöhön museoon ja pääsi opiskelemaan saksan kieltä Tampereen yliopistoon. Kolme vuotta myöhemmin myös toive lapsesta kävi toteen.

”Raskaudet ovat menneet äärimmäisen hyvin, oikeastaan oireettomina”, Klade selittää ja ojentaa palan pullastaan 1,5-vuotiaalle Annalle, joka seuraa keskustelua rattaissa.

Moni haave on käynyt Auli Kladella toteen.MS-tauti ei ole estänyt perheen perustamista. Auli ja pikku Anna pärjäävät hyvin.

Moni haave on käynyt Auli Kladella toteen.MS-tauti ei ole estänyt perheen perustamista. Auli ja pikku Anna pärjäävät hyvin.

Lapset pitävät liikkeessä

Ruuhkavuosina on harvoin aikaa itsensä hoitamiseen, mutta työ, opiskelu ja kolme alle kouluikäistä lasta ovat pitäneet Kladen liikkeessä. Ulkopuolinen tuskin edes huomaa, että perheen tarmokas äiti sairastaa MS-tautia. Hän myöntää, että oma pärjääminen pienten lasten kanssa on mietityttänyt.

”Lapset sopeutuvat ja oppisivat elämään senkin kanssa, jos joutuisin pyörätuoliin.”

Juuri nyt ainoa huoli on lääkitys, jolle ei tahdo löytyä enää pistokohtia. Pahenemisvaiheita on onneksi ollut harvakseltaan, noin kerran vuodessa. Hyvän olon lähteinä hän pitää myös lihatonta ruokavaliota tai runsasta D-vitamiinin saantia.

Iso vaikutus olotilaan on myös Kladen positiivisella asenteella.