Salaperäinen ruusufinni

Ruusufinni on kasvojen alueella esiintyvä ihottuma. Tärkeä osa hoitoa on pahentavien tekijöiden, kuten äärilämpötilojen välttäminen.

Ruusufinni on melko tavallinen kasvojen alueen ihotauti. Siitä kärsii arviolta kymmenisen prosenttia väestöstä. Tauti puhkeaa tyypillisesti noin 30–50 ikä-vuoden aikoihin.

”Ruusufinniä esiintyy enemmän naisilla, mutta hyvin hankalia tautitapauksia on enemmän miehillä. Naisilla tauti pysyy yleensä lievempänä”, kertoo ihotautien erikoislääkäri Pekka Autio Lääkärikeskus Aavasta.

Leimallisimmillaan ruusufinni sijoittuu kasvojen keskiosaan, nenään ja poskiin. Tautiryhmään luetaan kuuluvaksi myös suun alueella esiintyvä ihottuma eli perioraali dermatiitti sekä silmienympärysihottuma eli silmärosacea. Ruusufinni voikin kiusata myös silmäluomia ja aiheuttaa sidekalvontulehduksia.

Syyt tunnetaan huonosti

Ruusufinni diagnosoidaan oireiden perusteella. Taudinkuvassa on kaksi päätyyppiä. Toisessa sen tunnistaa sekä punoituksesta että iholla esiintyvistä tulehtuneista näppylöistä, jotka ovat joko pieniä ja punoittavia tai isoja märkänäppylöitä. Ruusufinnin lievempi muoto on niin sanottu Couperosa-iho, jonka tunnusmerkkinä ovat laajentuneet verisuonet.

Vaikka tauti muistuttaa ulkoisesti jossakin määrin nuoruusiän aknea, se eroaa siitä täysin. Toisin kuin aknessa, ruusufinnissä ei synny tukkeutuneita talirauhasia.

Ruusufinnin syyt tunnetaan huonosti. Sen arvellaan olevan sisäsyntyistä perua.

”Ilmeisesti kyseessä on talirauhastauti: puhutaan acne rosaceasta. Myös hormonaalisia syitä, kosmetiikkaa ja ruokavaliota on arveltu taudin aiheuttajaksi. Niin ikään suolistobakteerien yhteyttä ruusufinniin on tutkittu. Helikobakteeriakin on epäilty, mutta senkään roolista ei ole saatu todellista näyttöä”, Autio selventää.

Ruusufinnipotilaiden iholta on löytynyt myös mikroskooppisen pieniä demodex-punkkeja, joiden yhteys tautiin on vielä selvittämättä.

Itsehoitolääkkeitä apteekista

Ruusufinnin tulehduksellista vaihetta hoidetaan antibioottivoiteilla. Aiemmin vain reseptilääkkeiksi luokiteltuja voiteita on nyt saatavilla ilman reseptiä apteekista.

”Voidetta levitetään iholle ohuelti kerran tai kahdesti vuorokaudessa. Kuurin pituus on neljästä viikosta muutamaan kuukauteen. Käytön aikana tulee välttää aurinkoa. Lääkeaine hajoaa auringon vaikutuksesta ja sen vaikutus heikkenee”, opastaa farmaseutti Anu Koivue.

Mikäli voidekuuri ei tepsi, hoitoa jatketaan yleensä suun kautta otettavilla antibiooteilla, tetrasykliineillä.

”Niiden vaikutus on hyvin laaja-alainen. Ne vähentävät bakteerikasvustoa, mutta myös tasapainottavat ja rauhoittavat talirauhastoimintaa”, Autio toteaa.

Laajentuneita pintaverisuonia voidaan tarvittaessa hoitaa laserilla.

Tärkeä osa ruusufinnin hoitoa on pahentavien tekijöiden välttäminen. Näitä ovat auringonvalon lisäksi äärilämpötilat, kuten hyvin kuuma ilma tai kova pakkanen ja viima, saunominen, voimakkaat mausteet, alkoholi ja kuumat juomat.