Vältä ja hoida borrelioosia

Punkin levittämään infektiotautiin on suhtauduttava vakavasti, vaikka se lähes aina saadaan lääkkein parannettua. Jos puremasta tulee iho-oireita tai muita vaivoja, on syytä hakeutua hoitoon.

Tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin viime vuonna ennätysmäärä borreliatapauksia, yli 1 900. Niistä liki kolmasosa ilmeni Ahvenanmaalla, mutta tapauksia raportoitiin ympäri Suomen. Seuranta perustuu pääsääntöisesti verestä otettavaan vasta-ainemääritykseen.

Borrelioosiin eli Lymen tautiin sairastuneita on kuitenkin huomattavasti enemmän, sillä kaikkia tartuntoja ei rekisteröidä.

Tapausmäärien kasvuun voi olla syynä se, että valveutuneet ihmiset osaavat jo nykyään tarkkailla ihoaan ja mahdollisia oireita. Myös punkkikontaktit ovat yleistyneet.

HYKS:n sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkärin Mari Kanervan mukaan itsetarkkailu on tärkeintä. Jos epäilys herää ja oireita ilmenee, kannattaa hakeutua hoitoon.

”Varhaisvaiheessa antibiootein hoidettu ihoborrelioosi paranee hyvin. Myös hermostoon tai niveliin levinnyt borrelioosi tottelee hyvin hoitoa. Mutta jos oireet ovat jatkuneet pitkään ja vaurioita on syntynyt, paraneminen voi olla hidasta.”

Borrelioosin riski kasvaa aikaillessa

Kaikki punkit eli puutiaiset eivät välitä tartuntaa: niistä noin 20 prosenttia kantaa borreliabakteeria riskialueilla. Ahvenanmaalla luku on suurempi.

Kesällä punkkialueilla on hyvä tarkistaa koko iho joka päivä. Nymfivaiheessa punkki on litteä ja vaalea, ja sitä on vaikea havaita. Huonosti kiinnittyneet punkit voivat irrota huiskaisemalla, sitkeämmät vaativat apteekista saatavat punkkipihdit avuksi.

”Borrelioosiriski lisääntyy, jos punkki on kiinnittyneenä yli 12 tuntia. Borreliaa kantavan puutiaisen pistäessä tartuntariski on keskimäärin 20–25 prosenttia. Laskennallinen todennäköisyys sille, että ihminen saa punkista borrelioositartunnan, on 2−6 prosenttia”, summaa Kanerva.

Milloin lääkäriin?

Jos iho alkaa punoittaa muutaman sentin alueelta heti pureman jälkeen, kyseessä on yliherkkyysreaktio. Se ei vielä tarkoita infektiota.

Yli puolelle tartunnan saaneista tulee puremasta rengasmaisesti leviävää ihottumaa, jota kutsutaan nimellä erythema migrans tai EM eli vaeltava ihottuma. Se voi kutista tai kuumottaa.

”Viikon kuluessa alkavalle ihottumalle tyypillistä ovat rengasmainen punoitus ja vaalea keskikohta tai tasainen punoitus. Vähitellen se laajenee halkaisijaltaan vähintään viiden sentin kokoiseksi. Ihottuma kestää muutamia viikkoja ja häviää vaalenemalla.”

Kanervan mukaan iho-oire on hoidettava heti lääkärin toteaman borreliaepäilyn perusteella.

”Ihottuma paranee itsestäänkin muutamassa viikossa, mutta jos amoksisilliini- tai doksisykliinikuuria ei aloiteta, bakteeri voi jäädä elimistöön ja aiheuttaa myöhemmin vakavampia oireita.”

Diagnoosi perustuu ensisijaisesti oirekuvaan ja siihen, onko potilas ennen oireita altistunut punkille ja saanut pureman. Diagnoosi varmistetaan verinäytteestä otettavalla borrelian vasta-ainetutkimuksella, kun epäillään levinnyttä eli neuro- tai nivelborrelioosia.

”Kohonneet vasta-aineet voivat myös kertoa aiemmin sairastetusta ja parantuneesta infektiosta. Tämän vuoksi niitä ei kannata tutkia esimerkiksi Ahvenanmaalla liikkuneilta turisteilta vain varmuuden vuoksi, jos heillä ei ole borrelioosiin viittaavia oireita.”

Kun borrelioosin oireet alkavat

Varhaisia levinneen taudin tyypillisiä oireita ovat paikkaa vaihtavat nivel- tai lihassäryt. Potilaalla voi olla lievää lämpöä. Joskus ihottuma voi uusiutua. Oireet voivat alkaa kuukauden tai vielä puolen vuodenkin kuluttua tartunnasta.

Nivelborrelioosissa yleensä kantavissa nivelissä on särkyä sekä joskus myös nestettä ja turvotusta. Neuroborrelioosi on Suomessa kuitenkin yleisempi ja sen oirekuva laajempi.

Niin kutsuttu Bannwarthin oireyhtymä on yksi tyypillisimmistä neuroborrelioosin muodoista. Tällöin päänsärkyä esiintyy vaihtelevasti ja ajoittain, ja repivät hermosäryt voivat alkaa lantion alueelta ja levitä jalkaan tai tuntua vatsakipuina. Hermojuurikipua on usein öisin, iho voi olla kosketusarka.

”Oireet voivat johtaa näkyvään haittaan, tois- tai molemminpuoliseen kasvohermohalvaukseen. Kroonisia vaurioita ei useinkaan synny. Mikä tahansa oire voi loppua itsestään, mutta on epäinhimillistä jäädä odottelemaan. Hoito aloitetaan heti diagnoosin selvittyä.”

Borrelioosia hoidetaan antibiooteilla

Vain oireista potilasta hoidetaan – olipa sitten kyse ihottumasta tai vakavammista vaivoista.

”Neuroborrelioosia epäiltäessä voidaan ottaa näyte selkäydinnesteestä. Vasta-aineet ja selkäydinnäyte määritetään samana päivänä. Niistä lasketaan indeksi, ja suurentunut arvo vahvistaa diagnoosin.”

Levinnyttä borrelioosia hoidetaan pidemmällä, suun kautta otettavalla tai suonensisäisellä antibioottikuurilla. Kanervan mukaan suomalaistutkimuksessa kolmen viikon suonensisäisen keftriaksonihoidon saaneista noin 90 prosenttia parani vuoden seurannassa.

”Paranemista pitää jaksaa odottaa, jotta elimistön oma korjautuminen pääsee alkuun. Tosin dramaattista paranemista voi tapahtua jo hoidon aikana, tällöin säryt loppuvat kertaheitolla.”

Suomessa on meneillään neuroborrelioosin hoitotutkimus, jossa vertaillaan neljän viikon doksisykliinihoitoa ja kolmen viikon keftriaksonihoitoa. Myönteinen tulos mullistaisi hoitoa.

”Keftriaksonia annetaan suonensisäisesti sairaalassa. Olisi helpompaa, jos potilas voisi ottaa antibiootin tablettimuodossa.”

Nivelborrelioosin hoitona on neljän viikon kuuri doksisykliiniä tai amoksisilliinia. Jos oireet eivät hellitä tai ne uusivat, suonensisäistä keftriaksonihoitoa voidaan jatkaa lyhyen aikaa tai pidentää suun kautta otettavaa antibioottilääkitystä.

”Sen jälkeen potilas yleensä hyötyy muista tulehdusta rauhoittavista lääkkeistä enemmän kuin antibiooteista. Yleisesti ottaen pitkistä antibioottihoidoista ei ole osoitettu olevan hyötyä.”

Borrelioosiin voi sairastua uudelleen, joten taudista parantuneidenkin kannattaa olla tarkkana uuden punkkikauden lähestyessä.